Vuonna 1981 seuraavan, viidennen sukupolven Dodge Charger ilmestyi yleisön eteen - se sai loistavan edeltäjänsä nimen, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, kun hän oli kouluttautunut lihasautosta pienikokoiseksi viistoperäksi pienikokoisilla moottoreilla. Auton kaupallinen käyttöikä ei kestänyt kauan - jo vuonna 1987 sen tuotanto lopetettiin ja kultinimi poistettiin käytöstä yhdeksäntoista vuoden ajaksi.
Laturi viidennessä inkarnaatiossaan toimii etuvetoisena viistoperänä kompaktissa yhteisössä, jossa on kolmeovinen kori.
Auton kokonaispituus on 4440 mm, leveys 1679 mm ja korkeus 1288 mm. "Amerikkalaisen" akselien väliin mahtuu 2451 mm: n akseliväli, ja "vatsan" alle mahtuu vaatimaton 119 mm: n välys.
Viidennen sukupolven Dodge-laturille tarjottiin paletti pienitehoisia bensiini "nelikoita". Autosta löytyy ilmakehän yksiköitä, joiden tilavuus on 1,6-2,2 litraa ja jotka tuottavat 84-110 hevosvoimaa, ja "ladatuissa" versioissa-2,2 litran turbomoottori, jonka potentiaali saavuttaa 146-175 "tammaa" ja 217-237 Nm rajoittavaa vääntömomenttia.
Moottorit toimivat yhdessä 4- tai 5-vaihteisen "mekaniikan" kanssa, ja vaihtoehtona oli 3-kaistainen "automaattivaihteisto".
"Viidennen" Dodge-laturin ytimessä on etuvetoinen "L-runko" -arkkitehtuuri, jonka etuosassa on poikittaissuuntainen voimala ja molemmilla akseleilla itsenäinen jousitettu jousitus.
Kolmen oven arsenaalissa on hammaspyörän ohjauskompleksi, jossa on hydraulinen tehostin.
Koneen etupyörissä on levyjarrut ja takapyörissä rumpulaitteet (ei ole elektronisia "avustajia").
Viidennen inkarnaation "laturi" ei ole kysytty venäläisten autoilijoiden keskuudessa, ja tähän on objektiivisia syitä - suuresta nimestä huolimatta tämä pienitehoisten moottoreiden ja maalaismaisen ulkonäön omaava auto ei vie "lihasauton" titteliä.
Mutta sillä on myös tiettyjä myönteisiä puolia - luotettava muotoilu, polttoainetehokkuus, mukava jousitus sekä ergonominen ja melko tilava sisustus.
